Hei vaan kaikille ja hyvää alkanutta vuotta 2021. Minun on pitänyt kirjoittaa jo useamman kuukauden ajan, mutta rehellisesti sanottuna en ole jaksanut avata tietokonetta kirjoittaakseni teille. Opinnot sujuvat suunnitellusti, harmaita hiuksia aiheuttaa reilun kahden viikon päästä alkava perusharjoittelu päiväkodissa ja kiitos maailmalla vallitsevan viruspandemian myötä suunnitelmat on laadittu uudestaan aivan liian monta kertaa. Suhtaudun jokseenkin varauksella, sillä koronatilanne Jyväskylässä muuttuu jatkuvasti. Pahimmassa tapauksessa päiväkodit suljetaan, ja harjoittelu siirtyy etäharjoitteluksi (tämä on se pahin skenaario). Se nähtiin jo keväällä, että kotona opiskelu ei pahemmin sovi minulle. Seinät rupesivat kaatumaan päälle 1,5 kuukauden jälkeen etäopetukseen siirtymisestä, jonka seurauksena pari isoa oppimistehtävää tuli palautettua deadlinien jälkeen, arvosanat eivät onneksi kärsineet moisesta. Yliopistolla onneksi ymmärretään, että elämä ei ole aina niin suoraviivaista ja tuollaiset lipsumiset annetaan kyllä anteeksi. 

Lopetin escitalopramin käytön joulukuussa, tuntuu että loppuvaiheessa en edes muistanut aina ottaa kyseistä lääkettä, vaan minulla saattoi olla parin päivän taukoja sen käytössä. Lopetuspäätös oli ehkä elämäni parhaimpia, sivuvaikutukset olivat aika rankkoja. Sydämentykytystä, väsymystä, oksentelua ja yleistä levottomuutta kesti varmaankin parisen viikkoa. Selvisin vähällä, sillä olen kuullut miten joillain ihmisillä sivuoireet saattavat kestää useita kuukausia. Inhottavin noista sivuoireista oli sydämentykytys, saatoin maata rauhassa sängyllä kun sydän veti ihan omaa showtaan. Pyrin siis minimoimaan rasituksen, niin henkisen kuin fyysisenkin. Kotipaikkakunnalla vietin mahdollisimman paljon aikaa hyvän ystäväni ja ex-kollegani kanssa. Kävimme syömässä tai ajelimme autolla päämäärättömästi ympäri kotikaupunkia. Nautin hänen seurastaan, pystyn sanomaan asiat suoraan kiertelemättä ja toisinpäin. 

Palasin Jyväskylään muutama viikko sitten, en muistanutkaan miten ihanaa on olla yksin, ihan omassa rauhassa. Matkatavaroiden purkaminen on raskasta, ja voin sanoa että väsyneenä ja huonotuulisena tuli kyllä muutama kyynel vuodatettua. Kiroilin ääneen tavarapaljoutta ja sitä, miten en malta odottaa omaan sänkyyn sukeltamista ja kunnon yöunia. Olen taas innostunut liikunnasta eri tavalla, pyrin käymään 5 km lenkeillä  vähintään kerran päivässä, kuntosalillakin tulee käytyä useamin, mikä on hyvä juttu. Tuleepahan tehtyä jotakin muuta, kuin vaan istuttua koneeen ääressä. Liikkumista tosin haittasi hermokipu kyljen ja lantion välillä, joka puolestaan vaikeutti syvähengitystä ja liikunnasta nauttimista. Nyt kaikki on kuitenkin taas hyvin, ja pystyn nauttimaan treenistä täysin rinnoin. 

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille lukijoille, pitäkää huolta itsestänne ja välttäkää korona! 

Veronika