17.6. on se päivä, kun ikämittariin tulee taas uusi lukema, 23. Minua ei edes kiinnosta juhlia moisia juhlia, sillä 23 on jokseenkin mitätön luku. Seuraavat syntymäpäivät pidän varmaan 25-vuotiaana. 

Seikkailin viime viikolla keski-suomessa ja pääkaupunkiseudulla, neljän päivän seikkailun saldoon kuului paljon läheisyyttä, jonka kaipuusta olen kirjoittanut kevään ja talven aikana. Lauantai-iltana onnistuin murtamaan häntäluuni, eipä tähän juuri mikään muu auta kuin kipulääkkeet ja se että yritän istua mahdollisimman mukavassa asennossa niin kotona kuin töissäkin. 

Ahdistuskohtauksia on ollut enemmän tai vähemmän kuluneen kevään aikana, mutta olen aina selvinnyt niistä jotenkin. Töitä on taas ollut enemmän kuin oikeasti jaksaisin tehdä. Jos jotain positiivista työpaikkani aukioloajoista pitäisi keksiä, niin ainakaan mun ei tarvitse herätä 4:30 aamuvuoroon, vaan voin hyvällä omallatunnolla herätä vaikka kahdeksalta, koska työt alkaa vasta yhdeltätoista. Saan myöskin nauttia läheisimmän työkaverini seurasta, koska olemme töissä jatkuvasti samaan aikaan. Nyt  hän on ansaitulla lomalla, ja palaa takaisin sorvin ääreen vasta ensi viikolla, mikä siis tarkoittaa sitä että olen tämän viikon yksin töissä. 

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa kesää!