Aurinkoista iltapäivää!

Olen ollut nyt muutaman päivän Jyväskylässä, on ollut ihanaa olla ihan rauhassa ja tehdä sellaisia juttuja, joista itse tykkää. Ainut ikävä asia tällä hetkellä on suupielessä oleva joko a) todella raju allerginen reaktio, tai b) märkärupi. Apteekin farmaseutti suositteli allergialääkettä ja bacibact-rasvaa. Toivotaan että helpottaa muutaman päivän sisällä, muuten joudun hakemaan lääkäriltä antibioottikuurin.

Matka Jyväskylään sujui muuten hyvin, paitsi että bussi meni rikki Hartolan kohdalla. 10 minuutin odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa, Ouluun matkaavat matkustajat joutuivat kuitenkin vaihtamaan autoa Jyväskylässä. Päästyäni Kortepohjan bussiin, olin niin väsynyt ja nälkäinen, että kirosin mielessäni kaikkea mahdollista. Kotiin pääsin tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siivosin asuntoni, tein kana-kasviswokkia ja lähdin kauppaan. Siinäpä se ilta oikeastaan meni, nukuin 12 tuntia ja lähdin lauantaina kaupungille ja illalla tein vielä lihaskuntoa ja hulasin uudella hulavanteellani.

Elämäntaparemonttini on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, vielä ei ole ollut mitään kauheita mielitekoja. On ollut vähän liiankin helppoa kävellä sipsi- ja limuosastojen ohi. Ehkä olen asennoitunut tähän muutokseen tosissani, sen sijaan syön miltei kilon klementiinejä päivässä, niin hyviä ja makeita, paljon parempia kuin karkit! Sipseille, tai oikeastaan taffelin juustopalloille on vaikeaa löytää korvaajaa, aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa, mikä on mielestäni ihan hyvä juttu.

Näin viime yönä unta rakkaasta soittoharrastuksestani, jonka jouduin valitettavasti lopettamaan muuttaessani Jyväskylään. Soitin selloa 16 vuoden ajan, musiikkia itsessään olen harrastanut kohta 22 vuotta. Musiikki on minulle elintapa, ei vaan pelkkä harrastus. Oli aivan ihanaa herätä aamulla siihen tunteeseen, kun olin saanut soittaa lempikappalettani unessa. Tietysti voisin ottaa sellon tänne Jyväskylään, mutta tila on valitettavasti rajallinen ja tiedän että kohta en tekisi mitään muuta kuin soittaisin selloa, jonka vuoksi opintoni kärisisivät. Minulle kävi noin kevättalvella 2015, suoritin pt 3/3, jolloin ”luin” myös ylioppilaskirjoituksiin. Todellisuudessa soitin selloa tutkinnon jälkeen vielä useamman tunnin, enkä keskittynyt ylioppilaskirjoituksiin. Tekisin kaiken eri tavalla jos vain voisin, aikaa ei voi kääntää takaisin, sillä elämä on nyt.

Eilisellä iltalenkillä kävelin yliopiston ohi, ihan vaan sen vuoksi, jotta tiedän minne suunnistaa tiistaina. Salaa olen odottanut loman loppumista, sillä pidän opiskelusta (meillä on yksi isompi ryhmätyö alla, ja sovimme että luemme tehtävään sopivia kirjoja, yksikään meistä ei ole lukenut sivuakaan, hups!). Opiskelu tuo tuttua rutiinia elämääni, sillä olen jo melko kyllästynyt melko rutiininomaiseen elämääni. Mieluummin opiskelen, kuin makoilen sängyssä ja katson varmaan sadannen kerran Bridget Jones: Elämäni Sinkkuna – elokuvaa.

Päivän agendana on varmaan mennä jossain vaiheessa ulos nauttimaan kirpeästä pakkassäästä, ruoanlaittoa, ulkoilua ja rentoutumista teekupillisen ääressä, podcasteja kuunnellen. Suomalaisista podcasteista ehdoton suosikkini on Jäljillä, heti sen jälkeen Kadonnut. Tykkään rikossarjoista ja kauhuelokuvista, suurimpia suosikkejani ovat Criminal Minds, Twin Peaks & X-Files. Kaksi elokuvasarjaa on kyllä ihan ylitse muiden: Halloween & Friday the 13th. Kesällä katsoin kaikki Jason-leffat ja syksyllä puolestaan kaikki Michael-leffat. Pakko tunnustaa, saan kuulla tästä usein hieman piruilua, mutta tykkään myös paljon Jurassic Park & Jurassic World-elokuvista ja suorastaan rakastan Digimon tri Adventure-elokuvasarjaa. Viimeiseksi mainittu oli suuri osa lapsuuttani ja onhan mulla vielä porukoilla Gabumon-pehmolelu. Itkin vuolaasti kuullessani Wada Kojin kuolemasta muutama vuosi sitten, onhan hän lapsuuteni merkittävin ääni.

Tässäpä tuli vuodatettua oikein olan takaa näin sunnuntain kunniaksi. Toivotan teille kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

<3: Veronika