Vuoden viimeistä blogipostausta viedään! 

Tuntuu oudolta, että olen jaksanut kirjoittaa aika-ajoin tänne erittäin epäaktiiviseen internetpäiväkirjaani miltei kolmen vuoden ajan. Minusta on erittäin terapoivaa kirjoittaa anonyymisti sellaisistakin asioista, joista minun on vaikeaa puhua läheisille. 

Olen kärsinyt uniongelmista joulukuun ajan, nyt nukun jo ihan hyvin öitä, vaikkakin melatoniinin avustuksella. Joulukuu on ollut stressaavaa aikaa opintojen puolesta, mutta toissapäivänä sain tietää että olen suorittanut syyslukukauden akateemiset velvoitteet hyväksytysti. 

Istun nyt vanhan huoneeni lattialla. Saavuin kotipaikkakunnalle keskiviikkoiltana, olen nähnyt kavereita ja levännyt vihdoinkin kun siihen on mahdollisuus. Joululahjat on ostettu, silti sydämessä on hieman ontto olo. Kaipaan erästä ihmistä jatkuvasti, olin hänen luonaan yökylässä tiistaina. Oli kivaa nukkua toisen kainalossa, ja olla vaan lähekkäin. Rakastan häntä jossain määrin, mutta en tiedä tuleeko meistä koskaan mitään. Toista ei voi kahlita, ja joskus kaikista suurinta rakkautta on antaa toisen mennä, vaikka se sattuisikin. 

Esiinnyin tänään joulukonsertissa, oli aivan ihanaa soittaa selloa pitkästä aikaa yleisölle. Rakastan musiikkia niin paljon, olisi vaikeaa elää ilman musiikkia, vaikka tunnen useita ihmisiä joille musiikki ei aiheuta minkäänlaisia reaktioita. Kuuntelen miltei jatkuvasti musiikkia, etsin uusia artisteja, joiden kappaleita luukutan ihan kyllästymiseen asti.

Käydäänpä ihan lyhyesti läpi mitä vuosi 2019 toi tullessaan:

Alkuvuosi oli tasaista puurtamista töissä, maaliskuussa aloitin pääsykokeisiin valmistautumisen. Pääsin toisen hakukerran jälkeen yliopistoon kasvatustieteiden tiedekuntaan, minusta tulee siis isona varhaiskasvatuksen opettaja, mikäli hyvin käy niin vielä jonain päivänä työskentelen päiväkodin johtajana. Minua kiinnostaa myös yliopisto-opettaminen, joten en poissulje myöskään sitä vaihtoehtoa.  

Vuosi 2019 on sujunut melko rutiininomaisesti, töitä ja opiskelua, siinäpä se. Nyt on kuitenkin aika pistää tämä vuosikymmen pakettiin. Me tapaamme taas ensi vuonna, muistakaa nauttia joulusta ja uudesta vuodesta!

<3 Veronika