Hei kaikki! 

Opinnot alkoivat kunnolla syyskuun alussa, ja tekemistä on riittänyt reiluun kuukauteen nähden ihan reippaasti. Olen jopa saanut kasaan ensimmäiset opintopisteet muutamassa viikossa, kyseinen opintojakso oli tosin viedä viimeisetkin järjen rippeet. Meidän piti kuvata joko pareittain tai 3 hengen ryhmässä opetusvideo päiväkotiin. Itse suunnitteluprosessi oli melko kivuton ja mielekäs toteuttaa. Harmaita hiuksia aiheuttivat muun muassa videon kuvaaminen ja editointi. Olin jo saada hermoromahduksen, sillä videot jotka siis kuvattiin puhelimellani, eivät halunneet siirtyä millään tietokoneelle, jotta olisin pystynyt editoimaan niitä. Onnekseni keksin siirtää videot whatsappin kautta parilleni, jonka kautta pystyin lataamaan tiedostot tietokoneelle. Editointi oli aikaa vievää puuhaa, sillä kuvasimme pätkät muutamaan videoon virheineen kaikkineen, arvostukseni elokuva-alaa kohtaan nousi muutaman päivän aikana ainakin 80%:lla. 

Olen myös aloittanut ihan kontaktikäynnit psykologilla. Hän on ihan mukava, mutta jotenkin tuntuu että me emme kuitenkaan ymmärrä toisiamme ihan täydellisesti, tai että olisi olemassa muitakin psykologeja, joiden kanssa klikkaisi paremmin. Tähän on tosin tyydyttävä, sillä psykologian hoitojaksolle pääseminen YTHS:n kautta on vaikeaa, ja minunkin piti hieman liioitella oireitani, sillä olin päättänyt päästä psykologille. Olen lukenut jodelista (niinkin luotettavasta lähteestä) kauhutarinoita yllämainitun säätiön toiminnasta, jotkut eivät ole saaneet tarvitsemaansa hoitoa ja eräs tuttavani kertoi tapaamisesta sairaanhoitajan kanssa, joka oli unettomuudesta keskusteltaessa töksäyttänyt, että miksei tuttavani vain nuku. Unettomuudesta kärsivänä voin kertoa, että se unen saaminen ei ole aina niin helppoa. Melatoniinia kuluu nyt harvemmin kuin alkuvuodesta, silti pidän ko. varaston aina käden ulottuvilla, mikäli unettomuuden pirulainen päättää taas iskeä. 

Nyt taidan sukeltaa sänkyyni ja aloittaa temppareiden katsomisen, jonka jälkeen on hyvä nukahtaa. Voikaa hyvin, Veronika.