Hei vaan, ja mukavaa sunnuntaita kaikille. 

Opinnot on pitäneet kiireisinä ja tiistainen tentti lähestyy uhkaavaa vauhtia. Osaan ja en osaa, tunne on samanlainen kuin viime vuonna VAKAVA-kokeeseen valmistautuessa. Jos olen täysin rehellinen, niin en ole kauheasti jaksanut lukea. Aiheena on lasten psyykkiset häiriöt, aihe on sinäänsä mielenkiintoinen. On vain ollut hieman vaikeaa löytää motivaatiota opiskeluun. Huomenna on onneksi vielä aikaa käydä läpi muistiinpanoja, uskon että huomaan huomenna viime hetken paniikissa tajuavani, että osaan kyllä. Joskus on vain hieman vaikeaa luottaa itseensä. 

Olen tehnyt muutamia kesätyöhakemuksia, näyttää tosin aika heikolta tällä hetkellä. Rahaa on saatava ja on siis löydettävä jonkinlainen työpaikka, edes kuukaudeksi. Tuntuu siltä, että olen liian masentunut tekemään yhtikäs mitään. Perjantaina on taas aika terveydenhoitajalle, sitä ennen pitäisi vastata taas johonkin kyselyyn ja tehdä jonkinlainen ajatuskartta syistä, jonka vuoksi olen hakeutunut Yths:n piiriin. Teen sen tiistaina, tentin jälkeen, jolloin voin taas ajatella muutakin, kuin vauvaikäisen masennusta. 

Eräs opiskelukaverini muutti naapuritaloon, ja olen viettänyt aikaa hänen kanssaan. Tapaamme kahdesta kolmeen kertaa viikossa kuntosalilla. On ollut mukavaa, kun on saanut jutella omanikäisen kanssa, vaikka hän onkin minua vuoden vanhempi. Nuoremmat opiskelukaverit vaan joskus käyvät hermoilleni saamattomuuden vuoksi. Ei se mitään, olenhan minä itsekin ollut viime aikoina melko saamaton. Olen tuntenut oloni taas jokseenkin huonoksi ja arvottomaksi, näitä tunteita tulee ja menee. Parantumiseni on vasta niin alussa, joten on täysin luonnollista käydä läpi monenlaisia tunteita. Nyt kuitenkin jatkan netflixin katsomista ja sängyssä löhöilyä. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

<3: Veronika