"Sun on vaan otettava niskasta kiinni. Kyllä se paino putoaa ja stressikin katoaa, kun olet laihempi." Nämä sanat sain taas kuulla läheiseltä. Mulla oli samoja ongelmia jo silloin, kun olin hoikka. Mun stressitasot eivät olleet koholla, aivan kuten ne nyt on. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa ja motivaatio on nollassa. 

Olen uupunut, todella uupunut. Sen myöntämiseen on mennyt aivan liian monta vuotta, katsokaas olen melko ylpeä persoona, enkä ole sellainen ihminen joka pyytäisi apua helposti. On pitänyt nöyrtyä, jotta olen "kehdannut" soittaa YTHS:lle varatakseni lääkäriajan. Sain sellaisen toukokuun lopulle, aion olla röyhkeä ja vaatia sairaslomaa. Tuntuu että olen viimeiset viisi vuotta suorittanut ja suorittanut, vailla minkäänlaista taukoa. Joko olen ollut töissä tai sitten olen opiskellut. Keho alkaa hiljalleen sanomaan itseään irti, minulla on ollut jo jonkin aikaa stressin aiheuttamia oireita. Verikokeiden tulokset on puhtaat, eli siis päänsäryt, unettomuus, ärtyisyys yms. johtuvat stressistä. Jotkut saattavat muistaa, kun syksyllä 2019 kerroin unettomuudestani, korjaantui se muutaman kuukauden sisään unilääkkeillä. Toivon samaa, sillä silmäpussit eivät tee minusta edustavan näköistä. 

Kyllähän minä tiedän ylipainon vaarat, totta kai. Jokainen tietää, mutta kehon ollessa jatkuvassa stressitilassa, on pudotus melko haastavaa. Ainakin mun mielestä. Nyt oletettavan sairasloman aikana annan itselleni luvan palautua ja rentoutua. En ajattele mitään opiskeluasioita. En kandia, en rästikursseja. Annan asioiden kulkea omalla painolla, asiat kyllä järjestyvät aikanaan, silloin kun minulla on aikaa ja jaksamista jatkaa opintoja. Mitään perusteitä sairasloman eväämiseen ei pitäisi olla, minullahan on se diagnoosit vuosilta 2020-2021. Pyydän myös terapeutin vaihtoa, sillä edellisen kanssa henkilökemiat eivät niin sanotusti osuneet yksiin ja muutenkin, minusta tuntuu että minun tulee käydä läpi koko elämänkaari, jotta saisin elämääni jotain selkeyttä ja järkeä. Ehkäpä se elämä muuttuu vielä iloksi. 

Mukavaa kevään jatkoa kaikille! 

Veronika