Kaiken tämän stressin keskellä, päätin raivata itselle päivän aikaa pelkästään itselleni ja omille tarpeilleni. Kaiken kiireen ja stressin keskellä, mä alan kärsiä niin psyykkisistä kuin fyysisistä ongelmista. 
18.10 oli se päivä, kun päätin lähteä paikalliselle luontopolulle rauhoittumaan ja katsomaan maisemia. Harmittelin mielessäni, etten ollut tehnyt moista retkeä muutamaa viikkoa aiemmin, sillä puissa ei ollut sitä samaa mahtipontista tunnelmaa, kuten viime kuussa. Silti, onnistuin ottamaan muutaman, omasta mielestä ihan kivan kuvan luontopolulta. 

Ei mun tarvinut kävellä ympäriinsä, kuin parikymmentä minuuttia. Voin sanoa, että tunsin miten kaikki arkihuolet, vitutus ja stressi kaikkosivat miltein heti luonnon keskellä. Viime yönä oli satanut rankasti, joten jouduin katsomaan melko tarkasti mihin jalkani laitan. Meinasin nimittäin kaatua jo menomatkalla, kahlatessa lehtimeressä ja mudassa. Ei se mitään, hauskaahan mulla oikeasti oli! Olo oli melkein kuin lapsella, joka pääsi pitkästä aikaa leikkimään kuraleikkejä läheiseen metsään. 

En suinkaan ollut ainoa ihmisyksilö tuolla polulla. Kohtasin huikeat kaksi (2!!) ihmistä, mikä on paljon verrattuna kotikaupunkini asukasmäärään. Kiersin polun kahteen otteeseen ja muistot ala-asteelta pulpahtivat mieleen voimakkaasti. Käytiin nimittäin luokan kanssa hiihtämässä tuolla samaisella polulla joka talvi. Muistan, kuinka ärsyyntyneitä me kaikki oltiin, pidettiin hiihtämistä vastenmielisenä ja tylsänä lajina. Yritin kamppailla myös vastaan niitä inhottavia tunteita vastaan, joita ala-aste jätti jälkeensä. Koulukiusaamista on näet melko vaikea unhotaa, sikäli sitten antaa anteeksi. 

En mä tiedä, että olenko mä antanut niitä sanoja ja tekoja anteeksi. Tai en edes tiedä, että haluanko, tai pitäisikö mun yrittää. Ei mun mielestä, ne ihmiset on mun historiaa ja nykyään onneksi tapaan niitä niin harvoin, ettei mun tarvise vaihtaa edes paria sanaa niiden kanssa, jotka teki mun elämästä helvettiä kahden ja puolen vuoden aikana. 
Unettomuudesta vielä sen verran, että olen täysin hurahtanut ASMR - videoihin ja äänitteisiin.  Wikipedia kertoo ASMR:sta seuraavanlaista:

ASMR (engl. Autonomous Sensory Meridian Response) tarkoittaa autonomisia, rauhoittavia aistielämyksiä. Kokemuksia ollaan myös kutsuttu aivo-orgasmeiksi. Ihmiset saavat näitä tuntemuksia etenkin kuulon, näön ja tuntoaistin kautta rauhallisissa tilanteissa.

Mä en ole koskaan ollut mikään lääkkeiden napsija, ja olenkin syönyt muutamia lääkekuureja hyvinkin krantusti. Nytkin, mulla on koko vuoden kestävä lääkekuuri ja inhoan sitä, kun joudun aina muistuttamaan itseäni lääkkeen tarpeellisuudesta. 
Aina illalla ennen nukahtamista, kuuntelen pari ASMR äänitettä. Yleensä sadetta, joka on mulle erittäin rauhoittava ja rentouttava kokemus. En tiedä mitään sen parempaa, kuin nukahtaa kyseisen rentoutushetken jälkeen. Seuraavana päivänä olo on levännyt ja virkeä. Kukapa ei haluaisi herätä noin joka aamu? Jos sulla on stressiä, niin mä suosittelen noita videoita, koskaan ei kannata sanoa ei asialle, jota ei ole koskaan kokeillut. 

Hauskaa loppusyksyä kaikille lukijoille! Toivottavasti nähdään taas pian, seuraava aihe mulla on jo mietinnässä. Mitää päivämäärää en halua teille taata, koska mikään ei ole varmaa. 
Veronica.