Okei. Ollaan rehellisiä. Oon yrittänyt kirjoittaa tätä postausta jo KUUKAUDEN, mutta aina kun luen valmiin tekstin, niin tuntuu siltä, että koko homma on ainoastaan vedetty läskiksi ja kirjoitettu vaan sen takia, että saisin sisältöä tähän epäaktiiviseen internetpäiväkirjaani. 

Chester Benningtonin kuolemasta on nyt about kuukausi, ja voin myöntää että tuntui siltä että sydän pomppaa ulos kurkusta hetkenä minä hyvänsä. Mä en oikeastaan osaa olla yllättynyt, koska Chester painiskeli koko pienen ikänsä ties minkä mielenterveysongelmien (ja muiden ongelmien) kanssa. Mä olen itse kuunnellut Linkin Parkia hyvin epäaktiivisesti vuodesta 2003, myönnettäköön että luukutetuin biisi kyseiseltä artistilta oli vuoden hittibiisi, Numb. Se oli oikeastaan se, joka veti mut silloin mukaansa. 

Enhän mä tietenkään silloin 7-vuotiaana ymmärtänyt kyseisen kappaleen sanoituksia. Mä tykkäsin Chesterin äänestä ja siitä melodiasta. Vähän vanhempana, tulkitsin kyseisen kappaleen sanat ihan eri tavalla. Sain niistä voimaa, koska lainehdin erittäin syvissä vesissä silloin. Inhosin itseäni ja kaikkia ihmisiä ympärilläni. En päästänyt ketään lähelleni, ja auta armias jos silloin olisi pitänyt yrittää ystävystyä jonkun kanssa. Ei, siitä ei olisi tullut niin yhtään mitään. 

In the end, on ehkä maailmankaikkeuden yliarvostetuin biisi, okei. Joo, se on ihan hyvä kokonaisuudessaan, mutta kun sitä yliluukutetaan jumalauta joka tuutista, niin aika äkkiä kyseistä kappaleesta menee maku. Nykyään, kun kuuntelen Hybrid Theory - albumia, niin skippaan kyseisen biisin erittäin mielelläni. 

Linkin Parkin uusin "One more light" (2017) albumi, aiheutti faneissa närää. Sitä siteerattiin täydeksi flopiksi ja Linkin Parkin paskimmaksi tuotannoksi. Jos nyt ruvetaan katsomaan noita kappaleiden nimiä, niin on aika päivänselvää (ainakin itselle), että kyseessä on ikäänlainen jäähyväisalbumi. Ja, jos lasketaan mukaan KAIKKI Linkin Parkin kappaleet, niin sitä itsemurhaa, tappamista, kuolemaa ja ahdistusta käsitteleviä kappaleita on vaikeaa laskea yhden käden sormilla. Ja ei, en syytä siitä ketään, tämä oli vaan ikäänlainen side note.

Laitetaan tähän loppuun vielä muutama Linkin Parkin sanoitus, joilla on ollut mulle suuri merkitys. 

""What do I do to ignore them behind me?
Do I follow my instincts blindly?"

In the sky of a million stars?
It flickers, flickers.
Who cares when someone's time runs out
If a moment is all we are?
Or quicker, quicker.
Who cares if one more light goes out?
Well, I do."