Moi vaan, 

Valkoinen kurittaja (inhoan tätä termiä..) on iskenyt myös etelärannikolle, lunta tulee ja pakkasta on mukavat -9 tätä postausta kirjoittaessa. Kirjoitin vuoden 2018 viimeisen postauksen työpaikallani, sama pätee myös tähän postaukseen. On lauantai ja työpaikallani on melko hiljaista. Yritän tässä samalla väkertää kokouspöytäkirjaa valmiiksi, jokseenkin heikoin tuloksin koska motivaationi ko. asiaa on melko nollassa. Jos olen ihan rehellinen, niin mikään ei oikeastaan jaksa kiinnosta tällä hetkellä. Tämä taas johtuu siitä, että olen viittä vaille valmis sairaslomalle työuupumuksen  vuoksi. 

"Mikä helvetin työuupumus? Miten sä voit koskaan tehdä töitä, jos palat loppuun noin helposti?"  Tämä on ollut päällimmäinen reaktio, kun olen kertonut uupumuksesta lähipiirille. He eivät tiedä kaikkea, lapset suojelevat vanhempiaan huolilta ja sairauksilta. Niin minäkin olen tehnyt vanhempieni kohdalla, sillä jos he tietäisivät millaisen ryöpytyksen kohteena olen ollut viimeisten kuukausien aikana..Voisin vaikka lyödä pääni pantiksi, että äitini joka yleensä ei näytä tunteitaan purskahtaisi itkuun. Isäni puolestaan vaikenisi entisestään, meidän perheessä on tapana vaieta vaikeista asioista. 

Ei ole ollut helppoa olla hyvä työntekijä, työkaveri, ystävä, tytär taikka sisko tämän kaiken keskellä. Parhaat ystäväni ovat onnistuneet pitämään pääni kasassa kaiken tämän stressin keskellä, kiitokseksi olen kertonut heille päivittäin miten rakkaita ja korvaamattomia he minulle ovat. Vastaukseksi olen saanut "Ällösöpöö" - kommentteja, useat toverit ovat jopa ihmetelleet ko. asiaa, ei 16-vuotias Veronica puhunut tunteistaan. Olin mielummin kovasydäminen öykkäri, kuin mikään herkkä tunteistapuhuja. Vanhempana olen ymmärtänyt sen, miten paljon helpompaa minulla olisi ollut jahka olisin kuunnellut kehoituksia puhua asioista. Sen sijaan, vaikenin ja kärsin hiljaa. 

Olen tehnyt ihan liikaa töitä, ja sen vuoksi olen ihan loppu. Mikään ei oikeen jaksa kiinnostaa, työt kuitenkin hoidan moitteetta. Joku saattaa kysyä, että minkä takia en ole sairaslomalla. Yksinkertaisesti siksi, että meillä ei ole oikeutta olla sairaslomalla, ainoastaan silloin jos joku meistä makaa kuoleman kielissä. Olen minä aikasemminkin ollut töissä sairaana, silloin viime syksynä. Oli kyllä herkkua palvella asiakkaita, kun ääni ei kulkenut millään ja sain olla vähän väliä niistämässä ja yskimässä takahuoneessa. Jos nyt jotain positiivista pitää keksiä työpaikasta, niin työkaverit on ihan huippuja samoin se, että saan juoda rajattomasti teetä samalla kun olen asiakaspalvelutehtävissä. Olen tiputtanut työmäärääni rankalla kädellä, minusta ei kuulosta kauhean reilulta että yksi joutuu tekemään kolmen ihmisen (paperi)työt kolmen kuukauden ajalta, vai kuulostaako teistä? 

Nyt on hyvä päättää tämä postaus näihin tunnelmiin, ehkä ensi kerralla lyön teen postauksen jostain paljon positiivisemmasta aiheesta. Se jääköön nähtäväksi, nyt oikeen mukavaa viikonloppua teille kaikille!