On erittäin epätodennäköistä, että kirjoittaisin enää yhtäkään blogipostausta tämän vuoden puolella, siksi koen nyt aiheelliseksi kirjoittaa vielä tämän postauksen ennen vuodenvaihdetta. 

Mulle on sattunut ja tapahtunut kuluneen vuoden aikana vaikka ja mitä, siispä ajattelin kirjuroida tämän vuoden tapahtumat tiivistettynä yhteen tekstiin. 

Alkuvuosi meni tosiaan sairastellessa, jos rehellisiä ollaan niin taisin olla kipeänä viisi viikkoa. Lääkäriin, en tietenkään mennyt, koska tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Mitäs lähdin lenkille liian aikaisin ensimmäisen flunssan iskiessä. Mitä tästä siis opin? En enää ikinä koskaan tee moista yhtä typerää tempausta kuin tuo, mikäli haluan vaalia terveyttäni. Maaliskuussa, aloin taas lukemaan pääsykokeisiin. Ensimmäistä kertaa hain yliopistoon, yllätin kaikki - jopa itseni positiivisesti, miten hyvin pärjäsin kokeissa vaikka loppupelissä koulupaikka jäikin 1,5 pisteen päähän. Ja ennen kuin joku tulee pätemään ko. piste-eroista, niin kyllä - tiedän, että tuo 1,5 pistettä on oikeasti ihan helvetin paljon. Ehkä ensi vuonna on minun vuoroni olla fuksi, näyttää näet siltä että vuosi vuodelta olen lähempänä ja lähempänä koulupaikkaa!

Tuo infernaalinen hellekesä tuli ja meni, mulla on vieläkin selkeät rajat viime kesältä, josta saan edelleenkin kuulla muka "kateellisilta" tovereiltani, jotka ovat joulukuun pimeydessä kalpeita kuin kalkkilaivan kapteenit. Kesällä ei tapahtunut juurikaan mitään erikoista, täytin 22, luin paljon kirjoja ja nautin pitkästä ystävieni seurasta. Riitelin ensimmäistä kertaa vuosiin kaksilahkeisen kanssa, itkin mutta sovimme ko. asian miltein seuraavana päivänä, koska en voinut olla erossa tästä kyseisesta herrasta, ymmärrän sen nyt. 

Aloitin työt syyskuussa, olin ihan pihalla ihan kaikesta kuten jokainen esimmäisten viikkojen aikana. Selvisin ensimmäisestä itsenäisestä työvuorosta jotenkin. Vaikka alussa manasin kavereilleni ko. paikkaa, niin en usko että elämäntilanteeseeni ei sopisi mikään muu työ, kuin tämä työ. Tiedän, että palatte halusta tietää mitä teen nyt tällä hetkellä työkseni..Sanotaan vaikka niin, että työni on asiakaspalvelua ja olen myöskin työpaikkani kaatopaikka, johon asiakkaat purkavat tukahdetettuja tunteita, tai vaan huonoa päivää. Sellaista se elämä joskus on, niin vitun rankkaa mutta samalla niin palkitsevaa. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi, vuosi 2018 on ollut täynnä verta, hikeä ja kyyneleitä. Toivotan teille kaikille mitä ihaninta joulua ja onnellista uutta vuotta 2019! 

Veronica