Säätiedotus näyttää plussaa, loppuviikosta pitäisi puolestaan pakastaa. Toivoisin, että lumi jäisi maahan ja että lämpötila pysyisi -10 ja -25 asteen välissä. Vaikka miellänkin itseni talvi-ihmiseksi, niin ei ole kivaa jos on aivan liian kylmä. Sama pätee kesään, tunnen aina kuinka vähäisetkin mielenterveyden rippeet sulavat mittarin näyttäessä +35 astetta. Onnekseni asuntoni oli pohjois-etelä-suunnassa, eli aurinko ei koskaan paista suoraan asuntooni. 

Haaveilen salaa jo kesästä. Toivon, että saisin töitä pariksi kuukaudeksi. Elokuun voisin huilata ja käydä ehkä jopa jollain kaupunkilomalla. Haluaisin käydä Kööpenhaminassa, tai Budapestissa. Sen näkee vasta puolen vuoden kuluttua, että mihin minä olen päätynyt, vai junnaanko edelleen paikallani, mikä ei todellakaan ole toivottavaa. Haluan päästä elämässä eteenpäin, nauttia siitä ja kokea pitkästä aikaa harmoonisen olon. Näin muutama viikko sitten aivan ihanaa unta, jossa kehoni valtasi jatkuva hyvän olon tunne, tiedän siis mitä tavoittelen. 

Toivon mukaan aloitan terapian ensi kuussa, se riippuu nyt paljolti siitä että mitä terveydenhoitaja on mieltä tilastani. Olenko aivan toivoton ja tulevaisuudessa pelkkä yhteiskunnan heittopussi, vai onko minulla toivoa? Tiedän että on, minua ei ole tehty luovuttamaan. Aloitan myös uuden elämän joulun jälkeen, alan painottaa syödä enemmän kalaa ja kasviksia. Muutama vuosi sitten, olin kasvissyöjä miltei kaksi vuotta mutta aijoittain kaipasin lihaa ruokavaliooni. Kasvisruokavalio sopinee paremmin myös elämäntapamuutokseeni. Olen taistellut painoni kanssa aivan liian monta vuotta, tunnesyönti on ollut minulle se helvetin esikartano, on ollut helpompaa tarttua sipsipussiin kuin porkkanaan ja syödä suruun, ahditustukseen tai ihan vaan syömisen takia. Ei siis ole yhtään ihme, että painoakin on tullut vuosien saatossa.

Nyt se on kuitenkin loppu, en jaksa enää jatkuvaa pahaa oloa ja sitä, miten helposti antaudun mieliteoille. Liian ankara ei tosin saa olla itselle, annan itselleni luvan syödä vapaammin kerran viikossa. Nyt ensin pidän kuitenkin tiukkaa linjaa ja joulun jälkeen seuraava kerta kun saan syödä herkkuja on helmikuussa. Pyrin karsimaan ylimääräisen sokerin ruokavaliostani pois, ja olen melko varma siitä että silloin helmikuussa avatessani vaniljacola-tölkin järkytyn sen makeudesta. Aikaisemmin olen voinut juoda ko. litkua kuin vettä, sen näkeepi sitten parin kuukauden kuluttua :).

Otsikosta vielä, olen aloittanut mentoroinnin eräässä ryhmässä. Tarjoan keskusteluapua kasvatustieteen opiskelijoille, sekä apua mahdollisten oppimistehtävien teossa. Pyrin tekemään päivässä yhden hyvän teon, teolla ei ole niinkään merkitystä, kunhan se vain ilahduttaa toista, jolloin myös minulle tulee parempi mieli. 

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3.

Veronika <3.