Hei, ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Tästä vuosikymmenenestä tulee minulle menestyksellinen, suunnitelmissa on valmistua kasvatustieteiden kandidaatiksi 2022 ja maisteriksi 2024. Työurani tulen pääsin tekemään varhais- ja esiopetuksen parissa. En sulje pois kulttuuripuolelle kouluttautumista, sillä minusta olisi erittäin kiinnostavaa tehdä osittain uraa myös tapahtumajärjestäjänä. Olen ehkä joskus kertonut, että soitin selloa 15 vuoden ajan, musiikkia itsessään olen harrastanut sen 22 vuotta. Veri siis vetää lavalle, en välttämättä haluaisi esiintyä isolle joukolle, mutta haluaisin toimia juontajana, tai tapahtumakoordinaattorina.

Joulu meni hyvin, sain vähän liikaa lahjoja siihen nähden, että minun tulee vielä raahata ne Jyväskylään. Sain kauan toivomani hulavanteen, sekä aktiivisuusrannekkeen. En siis tee juurikaan mitään muuta, kuin lenkkeile ja hulaa. Vanhempani naureskelivat, että kun seuraavan kerran tulen käymään, olen ohut kuin pajunkissa. En sitten tiedä, että onko tuo heidän mielestään hauskasti sanottu. Kirjoitin joskus, että olen kärsinyt paino-ongelmista teini-ikäisestä. Tunnesyönti ja liikkumattomuus on pääsyy lihomiseen ja tiedostan sen. Kirjoitin myös, että aloitan tammikuussa elämäntaparemontin, en jaksa elää jatkuvan arvostelun kohteena.

Hoen jatkuvasti kavereilleni siitä, miten liian ankarasta dieetistä ei seuraa mitään muuta kuin pahaa. Kolmisen vuotta sitten (hui) ollessani mandariinikuurilla, kroppani meni aivan solmuun. Olin äreä, huonovointinen, väsynyt ja ennen kaikkea minulla oli jatkuvasti kylmä. Saatoin täristä kolmen peiton alla, huonovointisena ja unettomana. En siis voi suositella moista ”dieettiä” kenellekään. Vähän enemmän liikuntaa ja vähemmän ruokaa, ei sen pitäisi olla niin vaikeaa.

Uusi vuosi meni entisellä työpaikalla juhliessa entisten työkavereitten kanssa ennen baariin siirtymistä. Eräällä heistä oli viimeinen työpäivä aattona, jolloin kävin viemässä hänelle skumppaa ja syömässä kakkua ja kanapiirakkaa. Hoipertelin joskus kahden jälkeen kotiin ja nukuin yhdeksään asti onnellisesti. Sain tuosta illasta lievän krapulan, joka lähti kyllä vettä juomalla ja X-Filesiä katsomalla. Olin jopa sen verran hyvässä kunnossa, että jaksoin tehdä miltei 7 kilometrin lenkin!

Kirjoitan myös kerran kuussa ”itsemurhakirjeen”, jolloin kiteytän kaiken paskan ja pahan olon yhteen postaukseen. Olkoon se myös yksi terapian muodoista, ensimmäinen tapaaminen (kartoituskerta) terveydenhoitajan kanssa on 28.1., ajattelin olla rohkea ja itsekäs, ja vaatia minulle kuuluvaa hoitoa. Ei se ole ihmisen elämää, että toivoo kuolevansa ja samalla pelkää kuolevansa yön aikana.

Lähden huomenna takaisin Keski-Suomeen. Voin ihan rehellisesti sanoa, että reilun kahden viikon sohvalla nukkumisen jälkeen, oma sänky kuulostaa maailman parhaalta asialta ikinä. Minua ei haittaa yhtään, että heti kun pääsen asunnolle, on aloitettava siivous. Olen kaivannut omaa rauhaa ja omaa tilaa enemmän kuin mitään muuta etelän visiitin aikana. On ollut kivaa nähdä sukulaisia ja kavereita, joista suurin osa asuu Etelä-Suomessa. Silti, on aivan ihanaa mennä taas takaisin omaan pieneen koirankoppiin.

Nyt lähden tästä hedelmäsalaatin tekoon, nähdään taas pian!

<3: Veronika.