Heippa taas! Tuntuu kuin edellisestä postauksesta olisi kulunut ikuisuus, vaikka näin ei ole. Polvi on toipunut hyvin tärähdyksestä, eikä minkäänlaisia jälkikomplikaatioita ole ilmennyt. Myös alkuvuodesta vaivannut märkärupi on historiaa, jäljellä on tosin hentoinen arpi, joka kyllä peittyy meikin alle. 

Kävin vihdoin sairaanhoitajalla puhumassa mielenterveydestäni ja sainkin jatkolähetteen lääkärille. Sairaanhoitajan mukaan tapauksessani olisi hyvä aloittaa jonkinlainen lääkehoito. Katsotaan nyt ensin, mitä lääkäri on mieltä. Olen kuullut ristiriitaisia mielipiteitä psyykelääkkeistä. Olin ensin itsekin hieman skeptinen niitä kohtaan, mutta mikäli niistä on edes pienoinen apu, olen sen valmis ottamaan. Ensisijaisesti toivon tietenkin pääseväni psykologille, haluaisin viimeinkin itselleni rauhan tämän kaiken myllerryksen keskellä. 

Opinnot sujuu tilanteeseen nähden hyvin, odotan erään oppimistehtävän arvosanaa. Toivon siitä vähintään kolmosta, haaveilen kuitenkin nelosesta tai vitosesta. Sen näkee sitten mitä professori on mieltä tuotoksestamme. 

Jyväskylä on vihdoin saanut kauniin lumipeitteen. Vaikka olenkin kaatunut muutamaan otteeseen, ei se silti ole vienyt minulta talven riemua. Olisipa viikonloppuna aurinkoista, olisi niin mukavaa lenkkeillä auringon lämmittäessä ja kirpeän pakkasen puraistessa poskea. 

Tämä postaus jäi melko lyhyeksi, koska en oikeasti tiedä mistä enää kirjoittaa. Olen ollut niin kiinni yliopistolla, että olen käynyt kotona oikeastaan vain kääntymässä ja pyörittelemässä hulavannetta. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

<3:lla Veronika